Rakkaus johdatti Ilidio Floresin kaamokseen
Ensimmäinen talvi Suolahdessa on piirtynyt Floresin mieleen tarkasti. Lokakuista
muuttoa seurannut lumisade tuntui hauskalta ja alati pimenevät yöt
viehättäviltä.
Seuraavana syksynä kaamos kuitenkin veti miestä kouriinsa kuin syvään
multaan.
– Olin jatkuvasti melankolinen ja alakuloinen. Hauskuus hävisi kaikkialta.
Pimeyden lisääntyessä aloin valvoa, jota kesti lopulta neljä
viikkoa ennen romahdusta.
Elettiin 90-luvun alkua, eikä unettomuus ei ole päättynyt vieläkään.
Myös masennus ja paniikkihäiriö ovat kuuluneet Ilidio Floresin
elämään siitä lähtien.
– Olen ollut useita kertoja pohjamudassa, mutta olen noussut vaikeuksista
entistä vahvempana. Mielenterveysongelma on kuin mikä tahansa muu
sairaus. Sitä pitää hoitaa. Toivoisin vain enemmän avointa
puhetta, Flores sanoo 35 vuotta myöhemmin.
Kun ensimmäinen paniikkikohtaus iski, Flores uskoi kuolevansa hapen puutteeseen.
Hänet haettiin kotoa ambulanssilla.
Ennen kohtausta Flores kertoo jälleen valvoneensa viikkoja. Yöt hän
vietti verkossa portugalilaisissa keskusteluryhmissä sekä uutisia
ja jalkapalloa seuraamalla.
Paniikki hiipii yhä edelleen valvomisen myötä.
– Paniikkikohtaukset ovat todella kammottavia. Niitä minä pelkään,
Flores sanoo.
Pitkän sairaslomansa Flores vietti suurimmaksi osaksi Portugalissa kotikylässään
vanhempien luona. Äitinsä pojaksi tunnustautuva Flores kertoo eläneensä
lapsuudessaan jalkapallojoukkueessa yhdeksän sisaruksen keskellä.
– Koko yhteisö osallistui paranemisen prosessiin, Flores painottaa.
Suru ei kuitenkaan kaikonnut. Floresilla oli ikävä Suomeen jääneitä
lapsiaan, jotka pitivät häneen yhteyttä päivittäin.
Flores muutti takaisin Äänekoskelle ja huomasi valtavan eron siinä,
miten masentuneeseen ihmiseen suhtaudutaan eri kulttuureissa.
– Tällä on olemassa asenne, että annetaan sairastaa rauhassa.
Mutta ei se niin mene. Yksinäinen ja syrjäytynyt olo on kaikkein pahinta,
mitä masentunut voi kokea, Flores näkee.
– Sen mukana tulevat syyllisyyden, häpeän ja riittämättömyyden
tunteet.
Ensimmäistä masennusjaksoaan Flores muistelee polveilevasti. Ympäriltä
kadonnut maailma oli sekava, eikä paraneminen ollut todentuntuinen ajatus.
– Mielihyvää en saanut mistään. Totaalinen romahdus
johti sairaalahoitoon, Flores muistelee.
Flores ei ole jaksanut nauttia edes ihmisten seurasta hyvin sosiaalisesta ja
avoimesta luonteestaan huolimatta.
– Ihmisten kanssa oli hankala olla, mutta pyrin silti olemaan.
Jalkapalloa pelaamaan Flores piti hakea kotoaan autolla lähes väkisin.
Hän on kuitenkin kiitollinen, että niin tapahtui.
– Muistan, kuinka ensimmäisellä kerralla kentällä
vain seisoin paikallani. Mutta muutaman viikon päästä taisin
jo vähän liikahtaa. Ja muutaman kuukauden kuluttua olin pelissä
mukana, Flores sanoo silmät tuikkien.
Flores on ollut Suolahden ja Äänekosken jalkapallokenttien vakiokalustoa,
ja hän on valmentanut junioreita Suomeen tulostaan lähtien.
Töihin palatessaan Floresista tuntui, että koko työelämä
olisi muuttunut yli puolentoista vuoden sairasloman aikana. Hän haluaa
nostaa esiin etenkin suolahtelaisen opettajan Harri Lehdon, joka uskoi Floresin
kuntoutumiseen silloinkin, kun hän ei itse enää uskonut.
– Työ on minulle kuin terapiaa. Se tuo säännöllisen
päivärytmin, nukkumaanmenoajan ja herätyksen, Flores painottaa.
Koulunkäynnin ohjaajana toimiva Flores kertoo sairautensa vievän edelleen
sairaslomalle silloin tällöin, vaikka ammatti tuntuu varsin omalta.
Nuorten voinnista hän puhuu muutenkin paljon.
– Olen aina ollut heikompien puolella. On paljon syrjäytyneitä
ja mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria, joiden avunhuuto
on tärkeää kuulla. Jos emme kykene siihen nyt, niin kohta voi
olla jo myöhäistä. Olen surullinen siitä, että hallitus
kohdistaa leikkauksia nuoriin, jotka voivat jo valmiiksi huonosti.
Flores luettelee pitkän listan eri lääkkeitä, joilla häntä
on hoidettu. Kuukaudet ehtivät venyä vuosiksi, ennen kuin niitä
oikeita, juuri Floresille toimivia lääkkeitä alkoi löytyä.
Hän myöntää olleensa myös lääkevastainen
hoitojen alussa.
– Pikku hiljaa aloin ymmärtää, ettei minua pelasta kukaan
muu kuin minä itse. Itsestä on pidettävä huolta jo lasten
takia, kahden lapsen isä ja kolmen lapsen isoisä näkee.
Nykyisin Flores pystyy usein tunnistamaan hiipivän paniikkikohtauksen oireet
itse.
– Kohtaus ei iske, jos lääkkeen ottaa riittävän ajoissa.
Takana on vuosikymmenien harjoittelu. Viidesti liikuntaa viikossa, säännöllinen
päivärytmi ja terveellinen ruoka, Flores luettelee sääntöjään,
miten hän tulee toimeen sairautensa kanssa.
– Sekä musiikki ja runous, kaksi runokirjaa kirjoittanut Flores lisää.
Flores on julkaissut kaksi runokirjaa, toisen suomeksi ja toisen portugaliksi.
Kulttuurin lisäksi hän kokee saavansa energiaa myös vapaaehtoistyöstä,
jota hän on tehnyt vanhusten kanssa jo pitkään.
– Toisten auttaminen kuuluu jokaiselle, joka auttamiseen pystyy, Flores
huomauttaa.
Ilidio Flores pitää ääntä myös Äänekosken
kaupunginvaltuustossa vasemmiston riveissä.
Floresilla on edelleen säännöllinen hoitokontakti, johon voi
ottaa yhteyttä tarvittaessa. Asetelma mielen tasapainossa on herkkä
muutoksille, ja tulisieluisena ihmisenä Flores kertoo reagoivansa voimakkaasti
lähes kaikkeen.
Iskuja on tullut, joista ensimmäinen oli ero lasten äidistä.
– Se oli totaalinen romahdus. Rakkaushan minut tänne toi silloin
23-vuotiaana.
Eron jälkeen vaikeinta on ollut kohdata omien vanhempien kuolema.
– Ensin kuoli äiti ja kolme kuukautta myöhemmin kuoli isä.
Varmaan suruun, Flores sanoo ja liikuttuu pitkäksi aikaa.
Pian vanhempien jälkeen kuoli kaksi sisarusta, molemmat vatsasyöpään.
Maaliskuun kevätpäiväntasauksena Floresin kaksio raikaa jo latinorytmejä
ja ilma on sakeana mausteista höyryä. Portugalilaisessa padassa muhii
perunaa, porkkanaa ja kanaa.
– Mutta herneet minä nyt unohdin, Flores sanoo ja vaihtaa kappaletta.
Askeleen tahti on jälleen kiivas ja puhe liikettäkin terävämpää.
Kahvipöydän antimet Flores tarjoilee teen kera. Portugalilaisten vaniljaleivosten,
pastel de natan, suussa sulavuutta hän varmistelee useaan kertaan.
– Nukuin kuusi tuntia. Pätkissä, mutta nukuin kuitenkin. Aina
on toivoa. Masennuksesta voi toipua, kun siihen puututaan ajoissa, Flores muistuttaa.